• Huolimatta hyvästä suuhygieniasta raskauden aikana ienverenvuototaipumus on suurempi kuin muulloin. Hormonaaliset muutokset altistavat äidin iensairauksille. Mikäli raskauden alkaessa on esiintynyt ientulehdusta tai parodontiittia (hammasta ympäröivän tukikudoksen sairaus), tilanne usein pahenee raskauden aikana.
• Hyvänlaatuisia raskauskasvaimia, epulis gravidarum, voi esiintyä etenkin alueilla, joissa on plakin lisäksi ylimääräistä ienärsytystä (kuten hammaskiveä tai rosoisia paikanreunoja).
• Erityisesti raskauden viimeisellä kolmanneksella tapahtuu suun yleinen happamoituminen. Suun mikrobien määrä lisääntyy. Tämä lisää riskiä hampaiden reikiintymiselle ja suun hiivasienitulehduksille.

Hoito

Kotihoito:

• Tehostettu suuhygienia. Harjaa hampaat kahdesti päivässä fluorihammastahnalla. Käytä myös hammaslankaa/-tikkua.
• Kiinnitä erityistä huomiota ruokavalioon, varsinkin raskauden viimeisellä kolmanneksella. Vältä makean syömistä ja keskitä makean syöminen ruokailun yhteyteen

Hammaslääkärillä:

• Hammaslääkäri poistaa plakin ja hammaskiven hampaiden pinnoilta.
• Raskauden aikana turvaudutaan harvoin kirurgisiin toimenpiteisiin, mutta huomattavan pahoissa ikenen liikakasvuissa sekä raskaustuumorin ollessa kyseessä on käytettävä kirurgisia toimenpiteitä.
• Paikkaushoitoa voidaan tehdä raskauden aikana. Sopivin ajankohta on toinen kolmannes ja viimeisen kolmanneksen alkupuoli. Suurimmat toimenpiteet suoritetaan kuitenkin vasta raskauden jälkeen.

Huom!

Reikiintymistä aiheuttavat bakteerit (mutans-streptokokit) ilmaantuvat suuhun varhaislapsuudessa, varsin pian ensimmäisten maitohampaiden puhkeamisen jälkeen. Useimmiten infektio tapahtuu 1,5-2,5 -vuotiaana, mutta voi tapahtua toki vielä myöhemminkin. Mutans-streptokokkien, kuten todennäköisesti muidenkin suubakteerien, tartunta lapsen suuhun tapahtuu useimmiten syljen välityksellä, ja tartuntalähde on useimmiten äiti. Kuka tahansa, jolla on sylkikontakteja lapsen kanssa (kuten tutin nuoleminen tai ruoan maistaminen samalla lusikalla) voi toimia tartuttajana. Tartuntaa edesauttaa lapsen sokeripitoinen ruokavalio.

Lähde:Dentalinfo 2000, potilasohjeet

Päivitys: HLT, EHL Sinikka Kortelainen, Kemi

Lapsi omaksuu jo vuoden ikäisenä muiden perheenjäsenten tapoja mm. ravintotottumuksia. Millaisen esimerkin annatte?

Onko perheessä selkeät ruokailuajat?
Siis: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Onko perheen jokapäiväisenä juomana limsa? Tavan lopettaminen vaatii selkeää päätöstä. Kolajuomat voivat aiheuttaa jopa riippuvuutta. Vesi suositeltavin janojuoma koko perheelle.

Syödäänkö perheessä tiheästi välipaloja? 
Napostelu on suurin syy hampaiden reikiintymiselle. Napostelua ei ole pelkästään syöminen, vaan myös juomien nauttiminen. Raskaus ja imetys voivat lisätä napostelua. Piilosokeria on runsaasti mm. limukassa: 1 1/2 litraa sisältää sokeria 45 sokeripalan verran. Litrassa tuoremehua on 35 sokeripalaa. Myös pienten lasten jogurteissa voi olla sokeria jopa enemmän kuin limukassa.

Opetelkaa pitämään taukoja aterioitten välissä! Tehkää "ruokainventaario" eli kirjatkaa parin päivän ajan kaikki syömiset ja juomiset. Ruokailuja välipalakertoja, joihin sisältyy myös juomakerrat, olisi hyvä olla korkeintaan 6/ päivä.

Mikä ohjaa valintojanne? 
Jos se on terveys, osaatte valita oikein.